Älä kysy lapselta: "Mikä sinusta tulee isona?" vaan "Mitä mielenkiintoista haluat tehdä seuraavaksi?"
Elina Jämsen antaa neuvoa artikkelissaan tulevaisuuden opinnoista ja/tai töistä. Apunaan hän on lainaa artikkelissaan Jukka Eero Vuorista, kuka on Suomen opinto-ohjaajat ry:n puheenjohtaja. Artikkeli on jaoteltu selkeisiin kappaleisiin, joiden avulla sitä onkin helppo ymmärtää. Kappaleiden otsikot tiivistävät kappaleiden sisällön hyvin.
Artikkelin ensimmäin kappale pohtii "Aulaninjaa". Mielestäni aika loistava nimi. Ehkäpä sen tarkoitus on kertoa, että on kaikenlaisia outoja ammatteja. Seuraava kappale on samasta asiasta kuin artikkelin otsikko. Suurimmaksi osaksi sen mukaan ei tiedä minkälaisia ammatteja tulee ja katoaa, joten kannattaa harjaannuttaa taitoja, joissa on hyvä ja jotka ovat merkityksellisiä. Itseasiassa siinä on aika huvittava kohta, joka pani pohtimaan. Artikkeli kertoo, että Vuorisen mukaan kannattaa keskittyä "merkityksellisiin" ja "hyödyllisiin" taitoihin ja harjaannuttaa niitä. Sitten kysytään miten tietää millaiset taidot ovat merkityksellisiä, johon Vuorinen toteaa: "Ei sitä voikaan tietää."
Seuraava kappale jäi itselleni vähän epäselväksi. Sen otsikko on "Omaa osaamistaan täytyy myös ylläpitää". Jotain siinä on, että kun sattumia tulee, pitää osaa hyödyntää niitä ja pitäisi tehdä erilaisia juttuja, jotta sattumia sattuisi itselleen enemmän kuin muille. Ehkäpä sattumilla tarkoitetaan esimerkiksi työtarjousta tai opiskelupaikkaa, en tiedä.
Seuraavat kolme kappaletta seuraavat samaa kaava. Globalisoituminen, robotit töissä ja digiloikka. Kaikki uusia juttuja, jotka muuttavat maailmaa. Niissä on jotain, että jos lähialueilla ei ole jotain töitä, joita haluaisit, niin muualla saatta olla, robotit ottavat keskivaikeat työpaikat, ja Suomessa pitää valmistautua ja koittaa olla huippu digiloikassa. Kaikki aika selviä juttuja mielestäni.
Viimeisessä kappaleessa mietitään, että mitä jos oma lapsi onkin keskinkertainen seiskan oppilas? Tälläiset lapsit kuulemma vaikeita, kun näyttäisi siltä, että he ovat keskinkertaisia kaikessa, eivätkä loistavia missään. Vuorisen mukaan normaalisti kannattaa kattoa saako oppilas hyviä numeroita jossain, josta voi kannustaa häntä jatkamaan sen asian opiskelua. Kappaleen lopussa vielä Vuoriselta vinkki, että ei kannata lapselle tunkea jotain ammattia, vaan esimerkiksi mahdolliselle arkkitehdille näytät paikkoja, joissa hienoa arkkitehtuuria. Siellä sitten syötte jäätelöä ja ihailette.
Artikkelissa oli ylipäätään mielestäni itsestäänselviä asioita, mutta oli siellä myös jotain mielenkiintoisia juttujakin. Sain myös hyvät naurut aulaninjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti